Helpot nopat mielikuvissa ja mediassa

Helpot nopat on erikoinen suosituksi internet-ajan ilmiöksi. Kaikille näkyvässä internetissä liikkuja ei todennäköisesti helpoista nopista ole kuullutkaan, ellei sitten osallistu opiskelijakeskusteluihin aktiivisesti. Silloinkin ilmiö on todennäköisesti saattanut jäädä vieraaksi.

Sillä helpoista nopista ei ole puhuttu median, sosiaalisen median tai edes keskusteluforumien tasolla. Mistä helpoissa nopissa oikein on edes kyse ei ole ollut sen enempää keskustelun kuin julkisuuden alla muualla kuin ruohonjuuritason opiskelijakeskusteluissa.

Nopat.me-sivuston perustamisen keskeisimpiä tarkoituksia olikin popularisoida tätä ilmiötä, jotta helppojen noppien hyöty tavoittaisi uusia opiskelijoita. 

Helppojen noppien hyödyn hahmottaminen opiskelijanäkökulmasta ei ole kuitenkaan vielä tätä sivustoa pitemmälle levinnyt. Vaikka monipuolinen tarkastelu tarjoaa paljon enemmän tästäkin ilmiöstä kuin pelkkä opintopistekeskeisyys, mihin helpot nopat useasti liitetään.

Saa helppouden tietysti typistää pelkästään siihen, että kaiken keskiössä olisi äärinopeat opintopisteet. Helpot nopat ovat kuitenkin paljon enemmän.

Superhelpot nopat

Helpot nopat uhkakuvissa esitetään useimmiten sen kautta, että mikään muu ei helppojen noppien kurssissa merkitse kuin opintopisteiden saaminen. Monivalintaa hyödyntävillä nettikursseilla tämä tarkoittaisi sitä, että oppija vain klikkailisi kaiken mahdollisimman nopeasti läpi.

Näissä maalailuissa ei tuoda esiin, kuinka helppojen noppien nettikursseilla on yleensä useampia vuorovaikutteisia tehtävätyyppejä, joissa osassa hyödynnetään palautetta, kuten vertaisarvioiduissa kirjoitustehtävissä.

Kurssin läpäistääkseen pitää useimmiten myös saada esimerkiksi 80 prosenttia kaikista tehtävistä oikein. Alkaakin hahmottua, ettei kursseja läpäistä aivan noin vain.

Nettikurssien tekijöilläkään ei täten ole niin onneton ammattitaito- ja etiikka, että he saisivat aikaan useampia äärinopeita kursseja.

Tuota ennakkoluuloistaan elävää nopeuden näkökulmaa on tarjottu määritelmäksi helpoille nopille lähinnä ammattikorkeakoulujen eri hankekeskusteluissa, joissa ei ole kiinnostanut edes yrittää hahmottaa opiskelijanäkökulmasta helppoja noppia.

Tiedonvälitys

Myytti superhelpoista kursseista tulee esiin kuitenkin niin kauan, kunnes hahmottelu helpoista nopista siirtyy monitahoisemman keskustelun alle. Tiedonvälitys lie sen keskustelun syntymiselle tärkeää.

Väite superhelpoista nopista voikin jopa auttaa helppojen noppien tuloa puheenaiheeksi korkeakouluopiskelijoiden tasolla. Tähän astihan ilmiö on ollut tuhansien tuntema. Siltikin ne numerot jättävät paljon opiskelijoita ulkopuolelleen.

Helpot nopat on alueellisesti hyvin erivahvuinen ilmiö. Suurimmissa opiskelijakaupungeissa helppojen noppien mahdollisuus on lähinnä kaikista aktiivisimmin opiskelijakeskusteluihin osaa ottavien tiedossa. Uusille opiskelijoille ja toiseen asteen takojille helpot nopat eivät yleensä sano mitään.

Hyöty helpoissa nopissa onkin hyvin vahvasti siinä, että tieto ilmaisista, 24/7 avoimista ja joustavan opiskelun mahdollistavista nettikursseista ei ilman tiedonjakoa leviä.

Olisikin uhkakuvien elättelyä tärkeämpää normalisoida helppoja noppia tuomalla opiskelijalähtöisiä näkökulmia esiin ilmiön selittäjänä. Tällöin ilmenisi ylipäätään halua ymmärtää, miksi helpot nopat ovat opiskelijoille niin tärkeitä.

Opiskelijoille helpoissa opintopisteissä on kyse huomattavasta joustavuudesta opetusjärjestelmässä, jonka ilmoittautumisajat ja suorittamisaikataulut eivät aina edes mahdollista opiskelua. Tai varsinaisesti kannusta opiskelemaan milloin vaan, missä vaan.

Harva osaa siis kuvitellakaan, että heilläkin olisi mahdollisuus edistää tutkintoaan oman aikansa ehdoilla. Vaikeaa onkin nähdä, kuinka joustavan ja vuorovaikutteisen opiskelun popularisointi olisi oppilaitoksilta tai oppimiselta pois.

On tietysti sallittua kokea tämäkin ilmiö ensisijaisesti vastakkainasettelun kautta. Olisi kuitenkin hyvä hahmottaa, kuinka vaikeaa tietoa helppokäyttöisistä nettikursseista on ylipäätään saada opiskelijoille. Ja kuinka tervetullutta se on heille.

Opiskelijaihanne

Eräs jatkuvan oppimisen pegagogiikan vertaisprosessi sai aikaan luennon, johon sisältyi ainakin kysymyksenasettelun tasolla seuraava yksioikoinen jaottelu:

Tuotammeko tulevaisuuden osaajia vai opintopisteiden haalijoita? Oppijoita vai opiskelijoita? Case "helpot nopat" (nopat.me)

Toivottavasti mahdollinen keskustelu tai luennointi oli huomattavasti otsikointia avarakatseisempi. Helppojen noppien perinteeseen osallistuneista, kun opiskelijakeskustelua seuraavalle piirtyy huomattavasti inhimillisempi, ennakkoluuloja murtava kuva.

Väittäisin, että helppojen noppien harrastajat ovat pikemminkin opiskelijoidemme joukossa sitä kaikista aktiivisinta laatua.

Sillä opiskelijakeskusteluissakaan ei, ironisesti, todellakaan useimmiten tarjota opiskelua ratkaisuksi kaikenlaisiin opintopisteongelmiin. Vaan, jos vaikkapa opintopisteitä puuttuu se 1-45 opintopistettä Kelan opintopistetukirajoista, huomattavasti useammin tarjottu ratkaisu on kirjoittaa vetoava selvityspyyntö Kelalle kuin opiskella.

Tälläkään hetkellä ei opiskelijoiden keskuudessa vello siis valtaisaa helpot nopat-ilmiötä vaan joustavan opiskelun mahdollisuudet keskittyvät heihin, jotka ovat koko ilmiöstä edes kuulleet. He ovat opiskeluistaan niin kiinnostuneita, että jaksavat netistä ylipäätään seurata opiskelijakeskustelua.

Opiskelemattomuus

Ilmiön keskiössä olevien ihmiskuvaa onkin syytä puolustaa korkeakouluhankeryhmien yksioikoisilta mielikuvilta. Helpoista nopista kiinnostuneet ovat aktiivisia opiskelijoita, jotka ovat pikemminkin vastakohta korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa esiintyvälle passiivisuudelle.

Täydellinen opiskelemattomuus on huomattavasti suositumpi vaihtoehto helppojen noppien nettikurssien opiskelulle vapaasti valittaviin opintoihin. Helppojen noppien nettikurssit tekevät opiskelusta milloin vaan mahdollista, mutta ei kannata olettaa, että tieto opiskelumahdollisuuksista leviäisi itsestään.

Halu auttaa toisia ihmisiä opinnoissaan on levittänyt helppojen noppien kursseja. Jos niihin keskusteluihin haluaisi tutustuakin, hahmottaisi nopeasti, että se keskustelu hyvin harvoin koskee superhelppoja, valuvikaisia kursseja.

Mitä osaltaan varmaan selittää, että niitä superhelppoja kursseja, joissa monivalintatoteutus on pettänyt ei ole ollutkaan kuin neljä kappaletta. Kaksi on Helsingin yliopistossa ja yksi on AMK-kurssi, jonka äärihelppoudesta ei minkäänlaista keskustelua ollut ennen kuin se löydettiin Seinäjoen AMK:n rehtorin valvonnassa.

Neljäs superhelppo kurssi oli taas MOOC-kurssi, joka oli muutamassa tunnissa suoritettavissa. Se meni kuitenkin kuukausien ajaksi korjaukseen ja palasi sitten toteutus muutettuna. Yhä sekin on helppojen noppien kurssi kuitenkin, kun kumma kyllä jengille kelpaa se perusnettikurssitoteutus oikein hyvin.

Minusta on jopa kummallinen ajatus etteivät ihmiset ja opiskelijat olisi kurssisisällöistä lähtökohtaisesti hyvinkin kiinnostuneita. Itselleni tärkein tavoite sivuston tiedonkeruussa ja sanomassa onkin ollut kaikkien mahdollisuuksien esiintuonti joten hieman nihkeää on lukea äkkitulkintoja, joissa ilmiö typistetään harvoihin valuvikaisiin kursseihin vetoamalla koskemaan yhtäkkiä kaikkia helppojen noppien kursseja.

Superhelppoja kursseja ei onneksi oikein edes olekaan saatavilla. Ne valuvikaiset kurssit ovat myös lähinnä pois siitä, että opiskelija suorittaisi vapaavalintaisia opintojaan vaikkapa mielenkiintoisina MOOC-nettikursseina. Tai erityisemmillä, ainutlaatuisilla kursseilla, joita kustakin yliopistosta onneksi löytyy.

Esimerkiksi tällä hetkellä Helsingin yliopisto on ainoa opinahjo, joissa kahden superhelpon 5 opintopisteen kurssin suosittelua harrastetaan opiskelijoiden keskuudessa niiden monivalintatoteutuksen epäonnistumiseen liittyen. Muualla voidaan keskittyä olennaiseen epäonnistuneiden toteutusten sijaan, sillä tällä hetkellä ei ole käytännössä edes tarjolla kuin kolme epäonnistunutta kurssia.

Jos yhden valuvikaisen kurssin suorittamisen mahdollisuus AMK-nettikurssina ja kahden Helsingin yliopiston perinteisempänä kurssina nähdään siten, että korkeakouluissamme rehottaa ylihelppojen kurssien ongelma...

Hieman menee taas uskoa ihmiskuntaan, mutta on ainakin se hyvä puoli, että on nykyään tällainen asiantuntijasivustokin asettamassa kymmenien nettikurssien ja satojen helppojen noppien kurssien valikoimaa mittakaavaan.

Helppojen noppien suositteluperinteessä ei esiinny oikeastaan ollenkaan ajatusta siitä, että nopeus olisi kaikki kaikessa helpoissa nopissa. Helpoissa nopissa ihmisille merkitsevät aivan samat antoisuuden hyödyt  kuin muissakin tutkintonsa kursseissa. Sillä erolla, että ne ovat yleensä helppokäyttöisempiä, joustavampia ja vähemmän kuormittavia toteutuksia.

Suomalaisissa opiskelijakeskusteluissa ei välity tarve saada opintopisteitä hinnalla millä hyvänsä.

Jos ruohonjuuritasolla viestiessä sivuston sanoma olisi, että suorittakaa valuvikaisia kursseja, reaktio helppojen noppiin ei myöskään olisi aivan niin tervetullut kuin se on ollut.

Eli paljolti suhtautumistaan helppoihin noppiin voi miettiä myös suhteessa mielikuvaansa opiskelijoistamme. Elämme kuitenkin stereotypioiden murtamiseen tähtäävää aikaa, joten ehkäpä tämänkin ilmiön osalta olisi hahmoteltavissa uusia ja valaisevia näkökulmia helppoihin noppiin. Vai mikä se oppimisen tarkoitus nyt onkaan.

Erilaisuus

On harvinaista, että opiskelijalla on ylipäätään ilmainen mahdollisuus kivaan ja erilaiseen opiskeluun. MOOC-nettikurssit ovat onnistuneet luomaan helppokäyttöisen kurssimallin, jonka voi suorittaa omassa tahdissaan milloin vaan.

Helppokäyttöisyys onkin tärkeää taistelussa passivoitumista ja opiskelemattomuutta vastaan. Kynnys suorittaa ylipäätään minkäänlaisia opintoja tai tutustua uuteen on jokaisen opiskelijan tasolla aina ylitettävä, eikä se opintopisteiden kerryttäminen ole niin helppo tapahtumakulku kuin helposti olettaa saattaisi sen olevan.

Lisäksi tarvitaan sisältömuoto, joka on riittävän yksinkertainen omaksuttavaksi sekä alati vuorovaikutteinen. Vaikeakäyttöistä ja vaikealukuista on paljon helpompi tehdä, joten helpoissa nopissa on kyse myös toteutuksen onnistumisesta.

MOOC-kurssintekijöiden onnistuminen kuvastaa opiskelijoiden ja ihmisten suositusten varassa leviävien helppojen noppien suosiota paljon voimallisemmin kymmenien helppojen noppien nettikurssien mitassa kuin yksittäinen epäonnistunut tapaus.

Kunnia siis kelle kunnia kuuluu. Vaikkapa Elements of AI:n, miljoonan kansainvälisen kävijän sekä 2 opintopisteen MOOC-kurssin, vetovoimatekijöiden selittäminen ensisijaisesti suorittamisen helppoudella jättää kiitettävästi helppoihin noppiin liittyviä näkökulmia pimentoon.

Haastattelupyyntö

Toivoisinkin median välityksellä keskusteluun helpoista nopista ilmestyvän avarakatseisuutta ja uusia näkökulmia. Keskustelun avartamisesta on nyt toivoakin, kun yksityisviestillä tipahti ylipäätään ensimmäinen haastattelupyyntö ilmiöön liittyen.

Alun perin olikin tarkoitus helppojen noppien mediasuhteesta kirjoittaa sen haastattelun herättämiin tuntoihin peilaten.

Haastattelun antamisen ja julkaisun välillä tuli kuitenkin yllättäen toinenkin mediajuttu helpoista nopista julki.

Ennen sen yllätysjutun käsittelyä ajattelin tämän johdannon helppojen noppien eri opiskelijanäkökulmiin selventävän osiltaan, kuinka aihetta ei ole näkyvässä internetissä tähän asti kuvailtu tämän sivuston ulkopuolella.

Olikin pienoinen pettymys lukea yksioikoiseen, häikäilettämyyden tulkintaan helpoista nopista kiinnittynyttä yllätysjuttua, kun olin jo sen ensihaastattelun pohjilta ehtinyt fiilistellä, että ensi kertaa tulee julki helppoja noppia ilmiönä avartavaa kirjoitusta laajempaankin levitykseen ja uusille yleisöille.

Ensihaastattelykysymyksistä, kun jo lupaavasti tuli esiin, että jutussa olisi todennäköisesti muutakin näkökantaa kuin pelkkä keskittyminen niihin hyvin harvinaisiin, epäonnistuneisiin kurssitoteutuksiin. 

Valuvikaisia kurssitoteutuksia olisi tietenkin mahdollista korjatakin vaikka heti, joten niiden ongelmallisuus on kuin hölmöläistarinoista. Tähän asti suurin epäonnistuneisiin kurssitoteutuksiin liittyvä ongelma on ollut, että hallintotasolla tykätään yleistää ja antaa mielikuvaa, kuinka kaikki opiskelijaperinteessä kivoina suositellut helppojen noppien kurssit olisivat toteutukseltaan superhelppoja.

Niissä kuvitelmissa helpot nopat eivät ole opiskelijoillemme hyödyllisiä, jos yksi sadasta kurssintekijästä ei saa kurssinsa monivalintaa toteutettua muutoin kuin superhelppona. 

Tähän asti nämäkin mietelmät helppojen noppien luonteesta onkin annettu opintopisteistä annettavasta rahanjaosta kiisteltäessä. Aiempi jatkuvan pedagogiikan näkemys helpoista nopista annettiin suoraan alaotsikon "Rahoitusmallin reunaehdot vs kokeileva ja rohkea kehittäminen" alla, joten on varmaan taas opiskelijanäkökulmasta ilmaisten nettikurssien edut otettu esiin.

Orastava kiinnostus median taholta ylipäätään luo uskoa siihen, että helpoista nopista jonain päivänä näkisi uusiakin tulkintoja ja näkökulmia aiheeseen. Kun ei tämä voi olla maailman ainoa suosittu ilmiö, jonka eri puolien hahmottelu lakkaa näkyvässä netissä useimmiten ensimmäiseen adjektiiviin.

Visiirin yllätysjuttu

Ylioppilaslehti Visiiri Tampereelta kirjoitti uusille opiskelijoille hyödyllisestä tiedosta kertovassa jutussaan helpoista nopista lyhyen maininnan uuden lukukauden kunniaksi.

En keksi, mikseivät esimerkiksi oppilaitokset ja muut opiskelijoiden etua ajavat voisi tehdä samoin eli jakaa oikeastikin opiskelua edistävää hyötytietoa opiskelijoille. Ainakin, jos siis helpoista nopista olisi esillä muitakin ajatuksia kuin niiden nykyisen kolmen epäonnistuneen superhelpon kurssin myötä jokaiseen helppojen noppien kurssiin yhtäkkiä taikasanoilla helpot nopat liitetty ongelmallisuus.

Siksi oli ikävämpi huomata, että tiettävästi ensimmäinen helppoja noppia edes lyhyesti avaten käsittelevä mediajulkaisu Visiirin numero 3/2023 yhteydessä olikin päinvastoin hyperfokusoitunut suoritusaikoihin ja nopeuteen. Esittäen käytännössä jokaisen suorittamansa kurssin maksimissaan kolmen tunnin rupeamana, josta ei ole mitään muuta iloa opiskelijalleen kuin mekaaninen suorittaminen opintopisteiden eteen.

Visiirin kirjoitus on ymmärtääkseni satiiria. Tai ainakin verbivalintoja, kuvastoa ja otsikkoa oli lainattu tältä sivustolta. Enkä muutakaan selitystä keksi, kuinka olisi maailmanennätystahtia voitu hyväksytysti suorittaa yhtäkään kurssia noista kursseista.

Niistä tunnetuimmassa, Elements of AI:ssa on esimerkiksi 12 aineisto-osiota vertaisarvioiduilla kirjoitustehtävillä sekä matemaattis-loogisiakin monivalintoja, joista täytyy saada 80 prosenttia oikein.

Jos se olisi mahdollista vain klikkailla läpi kolmeen tuntiin, olisi kurssin miljoonasta suorittajasta kenties jäänyt hieman erilaista käyttäjädataa.

Väitteessä kolmen tunnin suoritusajoista ilmenee jälleen se kummallinen katsantokanta, jossa ollaan kuin kurssintekijöillä ei olisi käytössä mitään kurssialustasta saatavaa tietoa tai edes näkemystä siitä, kuinka kauan se kurssin suorittaminen keskimäärin vie opiskelijoilta. 

Opiskelijakeskusteluissakaan kukaan ei liihota kolmen tunnin suoritusajoilla yhdenkään noista kursseista kohdalla.

Esimerkiksi ainoa MOOC-nettikurssi, johon kahden tunnin suoritusaikaa on liitetty, on edellä mainittu, sittemmin korjattu toteutus. Sen alkuperäisen toteutuksen epäonnistumisen hyöty suurimmalle osalle helpoista nopista kiinnostuneille oli siinä, että kurssia mielenkiintoisesta aiheesta (oliko aihe nyt sosiaalinen median ilmiöt vai mikä) ei voinut yli puoleen vuoteen suorittaa ollenkaan. Ennen kuin se tietysti korjattiin.

Visiirin videopeleistä tuttu, speedrun-henkinen, läpäisyennätysjuttu tuo esiin kyynisiäkin näkökantoja siitä, kuinka monivalintoihin vastaaminen ehtii jo kyllästyttää kirjoittajaansa. Mikä varmaan kuvastaa uskoa siihen, että epäonnistuneita superhelppoja kursseja olisi oikeastikin helpot nopat-ilmiön yhteydessä paria enemmän.

Eikä millään muulla kuin nopeilla opintopisteillä olisi merkitystä helpoista nopista kiinnostuneille. Mikä kertookin sitten kenties jo ihmiskuvista, joita luomme uusia ilmiöitä kohdatessamme.

Saa tietysti tätäkin yksioikoisempaa tutkintalinjaa pitää yllä mediassa ja korkeakouluhallinnossa. Ongelmallisuudella hekumointi vaan ei valitettavasti kovin perusteltua keskustelua ole onnistunut avaamaan.

Väite 17 opintopisteestä viikossa, joista jokainen on klikkailtavissa läpi kolmessa tunnissa on varmaan se, mikä tuosta jutusta jää elämään. Ymmärrän, että suoritusaikaväitteistä elävä juttu ylittää ongelmallisuusnäkökulmaan keskittyen julkaisukynnyksen herkemmin kuin sellainen, jossa kunkin ajatuksia kyseenalaistettaisiinkin.

Jos Visiirin julkaisu nettikurssien suorittamisen ankeudesta ei sitten ollutkaan satiiria, suosittelisin haastattelemaan vastapainona kurssintekijöitä seuraavaksi, jolloin saataisiin toisenlaistakin näkökulmaa julkisuuteen.

Heille väite kolmen tunnin suoritusajoista hämmästyksen ohella toisi varmaan mieleen kaikenlaista sanottavaa helppoudesta ja nopeudesta. Eihän kurssintekijöillä voi tietysti olla omaa laadunvalvontaa ollutkaan ennen kuin joku korkeakouluhallinnossamme ymmärtää vihdoin heitä opastaa kurssinteossa.

Visiirin painoon mennessä versiossa oli lisäksi unohdettu merkitä lähde, josta tietoa oli ammennettu, mikä verkkoversioon sentään pyynnöstäni lisättiin.

Lähdemerkintä on siltä osin kiva, että sivuston on edelleen tarkoitus popularisoida helppoja noppia niiden tuhansien silmissä, joilla voi olla henkisesti hyvinkin haastava tilanne opintotuen pisterajojen kanssa. Tuhansia auttaisi yhä heille tuntematon tieto ilmaisten nettikurssien olemassaolosta.

Mielenterveysnäkökulma ja ylipäätään tietoisuus vähemmän kuormittavista, vapaammista suoritusmuodoista on myös aika keskeinen osa ilmiötä helpot nopat.

Opiskelun vaikeudesta ja raskaudesta on ollut paljon enemmän mediassa puhetta kuin helppoudesta. Helpot nopat saakin ilmiönä niissä todellisuuksissa ylevimmän tarkoituksensa. Jos vain opiskelijatietoa vähemmän kuormittavista kurssitoteutuksista saisi välitettyä tiedosta hyötyville.

Ensihaastattelu

Ensihaastattelu on siis annettu ja tulossa. En ennakkoon tiedä, mitä ja ketä siinäkin tuodaan esiin. Eikä tietysti tarvitsekaan jokaista tämän sivustonkin esiintuomaa näkökulmaa helppoihin noppiin mahduttaa yhteen julkaisuun. Tai käsitellä asiaa ensimmäistä kertaa julkisesti tämän sivuston ulkopuolella ilmiöön liittyvistä inhimillisemmistä näkökulmistä.

Mutta, jos saisi yhdenkin helppojen opintopisteiden tärkeistä näkökulmista julki avartamaan maailmaa ja helppoja noppia. Jo pelkkä maininta helpoista nopista tietona auttaa potentiaalisesti tuhansia edistämään tutkintoaan tai ylipäätään opiskelemaan silloinkin, kun se on kaikkea muuta kuin helppoa.

Voi olla, että tietysti, että paras mediastrategia ei ole odotella, kunnes joku pyytää haastattelua. Mediakontaktien kannaltakin olisi kuitenkin mielestäni hyvä olla joku analyyttislähtöisempi mediateksti olemassa edes koko ilmiöstä.

Ettei itse tarvitsisi aina heti kärkeen selittää, helpot nopat: mitä, missä, milloin ja miksi ne ovat tärkeitä kymmenille tuhansille opiskelijoille.

Kiva olisi lueskella myös suuren yleisön tai edes keskusteluforumien näkökantoja helppoihin noppiin.

Ruohonjuuritasolla opiskelijakeskusteluissa helppojen noppien approval rating on noin 99-prosenttista tuhansien ihmisten otannalla. Jos opiskelijat yhdistäisivät samaa ääriharvinaista superhelppouden ongelmallisuutta kaikkiin helppojen noppien kursseihin en usko, että se vastaanotto olisi aivan yhtä ystävällistä.

Hyödyn aika

Kyse on kuitenkin hyödystä.

Erilaisuudesta. Uudesta ja yllättävästä.

Opintopisteistäkin. Helppoudesta. Ei kuitenkaan jo lähtökohtaisesti puuduttavan tylsästä mekaanisesta suorittamisesta, jossa millään muulla kuin opintopisteillä ei ole enää väliä.

Ihmiset osaavat kuitenkin itsekin vaatia helppojen noppien kursseilta muutakin kuin myyttisen äärinopeita opintopisteitä. 

Enemmän helpoissa nopissa heitä nähdäkseni kiehtoo se ylipäätään ihmisiä netissä alati yllättävä mahdollisuus opiskella joustavasti vapaasti valittavia opintoja. Tuo mahdollisuus on helppojen noppien keskeisin vetovoimatekijä, josta moni korkeakouluopiskelija ei tiedä sen enempää kuin toisen asteen opiskelija.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston fuksikanavakeskustelussa erehdyin avaamaan keskustelun helpoista nopista poikkeuksellisesti pelkästään sillä, että tiedustelin tiedetäänkö siellä edes helpoista nopista vai onko tutorointi pettänyt.

Vastaanotto helpoille nopille ei tuolloin ollut ollenkaan tutun ylitsevuotavan tervetullutta vaan konsensus oli, että he eivät helppoja noppia tarvitse, eikä sellaiseen sovi fukseja kannustaakaan.

En siis ymmärtänyt, että sielläkin ensireaktio helpoista nopista, ilman sitä perinteistä perusteluosiota, jossa puhutaan ilmaisista ja kaikille avoimista, 24/7 auki olevista nettikursseista, on että tässä olisi tarkoituksena hyväksikäyttää kurssien valuvikoja, jotta saisi opintopisteitä. Mikä ei olekaan kivaa myöskään opiskelijoidemme keskuudessa.

Samalla tuo reaktio kuvastaa sitä, kuinka vaikea opiskelijoiden on saada tietoa ylipäätään nettikurssien suorittamisen mahdollisuudesta. Esimerkiksi TikTokin satunnaisessa kommenttiosiossa oli yllättäen 400 ihmiselle tykkäyksen arvoinen tieto se, että noita nettikursseja voi kuka vaan ja milloin vaan suorittaa vapaasti valittaviin opintoihinsa.

Helppojen noppien edistäminen ilmiönä tuokin iloa itsellenikin. Kuten kaikille helppoja noppia suositelleille ja niistä ensi kertaa kuulleille. Ilmiötä olisi kaikkien kiva yrittää ymmärtää, jotta hahmotettaisiin todella, mihin se viehätys helpoissa nopissa kohdistuu. Kyse ei ole äärinopeista nopista, joita hauskasti ei varsinaisesti edes oikein olekaan olemassa. Vaan päinvastoin kaikesta, mikä on hyvää ja kaunista tässä maailmassa.

Free MOOCs

Ilmaisiin englanninkielisiin nettikursseihin keskittyvä Free MOOCs on nyt avattu Nopat.me-sisarsivustona. Valikoima on hahmoteltu teemoittain helppouden ohella. Uutuutena ovat ilmaiset, ei-opintopisteelliset nettikurssit. 

FreeMOOCs.com